"Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy."

Tällä hetkellä ikkunasta aukeava maisema, jota ennen niin rakastin, alkaa herättämään hienoisia ahdistuksen tunteita. Syy ei suinkaan ole itse paikassa, vaan sitä verhoavassa valkoisessa ja kylmässä aineessa joka on hallinnut maata jo viiden kuukauden ajan, eikä loppua tunnu tulevan. Välillä räystäät tiputtaa vettä toivoa antaen, mutta sitten taas pakkanen kirii yli kymmeneen ja lunta tulee vaakasuoraan. Muutaman päivän päästä kalenterin sivu käännetään Huhtikuulle, jonka kohdalla kuvassa on kaunis keväinen metsäpuro. Todellisuus on toinen.

Eipä hätiä, on ainakin ollut "syy" istua sisällä koneen äärellä suunnittelemassa matkareittiä, ja ilokseni huomasin että reitti on alkanut hahmottua kuin itsestään. Yritän pitää aikataulun joustavana, mutta ainakaan alussa se ei onnistu, koska koitan päästä kattomaan Unkarin Kansainvälistä Working-Testiä, joka on 14.-15.5. Aikaistin siis lähtöä, ja riippuen tavasta millä saavutan tapahtumapaikan, täytynee hypätä matkaan 10. päivä.

Kassellaan, kassellaan..