keskiviikko 18. toukokuuta 2011

"The journey is my home"

Gdynia. Koruttomat betonirakennukset hallitsevat satamakaupungin maisemaa. Ilmettä kohentaakseen talot ovat saaneet pintaansa suomalaisen silmään jopa hieman ylipirteän värityksen. Kaupungin vilskeestä päästyämme näkymät avautuvat aaltoileville pelloille, jotka jatkuvat jatkumistaan. Uppo-outo maa, uppo-outoine tienviittoineen. Siltikin tuntuu kuin olisin päässyt kotiin. Vihdoin tien päällä.

Asuntoauto starttasi Kuusenoksalta hyvin aikataulussa kohti Helsinkiä. Sataman liepeillä retkue kokoontui lopulliseen kokoonpanoonsa, kun kolme jäsentä koirineen pakkautuivat autoon. "Poppalooran Halpamatkalaisten" taivallus Unkariin saattoi alkaa!

Laivaan päästiin vaivatta, eikä koirien rokotustodistuksia syynätty kertaakaan. Muutenkin retkueen nelijalkaiset olivat hyvin vähäisellä huomiolla. Lemmikkieläimien kanssa matkustaville oli varattu laivassa tietyn alueen hytit, joista pääsi kätevästi ulos kannelle jossa oli varattu hiekkalaatikko koirien tarpeiden tekemiseen. Harmillisesti laatikko oli jo niin "käytetty", että vain harva koira halusi tehdä tarpeitaan siihen. Kiiskin sain siihen käskyttämällä vain kuvan ajaksi, ja koirasta näki että se ei ollut kovin miellyttävää. Haju oli todella pistävä.

Noin yleensä Fisu oli kyllä hyvin rauhallinen laivamatkustaja. Käytin tilaisuutta hyväkseni pinta- ja paikkatreeniin ja kuljetin sitä pitkin kantta. Koira liikkui mukavan rennosti uudessa ja erilaisessa paikassa.
Ohjaajien laivamatka meni myös huomattavan rennoissa merkeissä. 

Vaikka Finnlady ei ollut mikään kreisibailaajan unelmakohde, niin hyvä ryhmähenki ja Bar Cafe Verden antimet loivat hyvän tunnelman ja Nissilän Notkeat Kissat viihdytti porukan muita jäseniä päätähuimaavilla ohjelmanumeroillaan. Muuten hyvissä merkeissä alkaneella matkalla ei kuitenkaan selvitty mustelmitta, sillä yön pimeinä tunteina eräs retkueen jäsen kokeili laivan lattian kestävyyttä putoamalla unissaan hytin yläpunkasta. Huolestuneille tiedoksi, lattia voi oikein hyvin.

Tällä hetkellä ollaan vankasti tien päällä, ja mennään luultavasti Bratislavan kautta. Millähän sitä saisi taivuteltua seurueen pysähtymään sinne yhden Suomi-Norja -matsin ajaksi? Mielessäni pyörii keino joka alkaa aalla ja päättyy iihin.

Torilla tavataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti