Eväkäs viipottaa eteenpäin häntä touhukkaasti huiskien. Sen turkki on märkä, koivet vatsanalustaan asti kurassa, pyrstö pullollaan takiaisia ja korvantaustakarvoihin on takertunut kymmenittäin viheliäisiä pieniä siemeniä. Hajusta päätellen sitä on myös käyty pyörähtämässä jonkun mukavasti mätänevän raadon päällä. Eväkäs on onnellinen – kuten myös minä. Rentouttava iltalenkki peltojen lomassa teki siis tehtävänsä.
Koko viikon ajan sää on ollut helteinen ja elohopea kivunnut vähintään 25:n asteeseen. Tuulikaan ei ole tarjonnut helpotusta, sillä täällä puhaltava tuuli on lämmin kuin lehmän henkäys. Siispä töiden jälkeinen aktiviteetti on koostunut lähinnä viilentävistä suihkuista ja altaanreunalla varjossa vietetystä siestasta. Iltaisin kun aurinko on painumassa mailleen, lämpötila muuttuu mukavaksi ja Pohjolan tytärkin jaksaa taas aktivoida itsensä. Kalan kanssa iltalenkit tehdään kauniissa peltomaisemissa. Viljelyksiä on paljon ja ne on valtavan suuria, siispä niiden välissä risteileviä hiekkateitä pitkin kulkiessa voi kuulla vain lintujen laulun ja kastelulaitteiden rytmikkään suhinan. Siinä sielu lepää tassutellessa! Olenko jo muuten maininnut että asutaan niin lähellä Unkarin rajaa, että kävelylenkit tapahtuu rajan tuolla puolen :)
Ei kuitenkaan huvia ennen työtä. Kymmenen nuoren labradorin kouliminen nimittäin käy työstä, etenkin kun kolme nuorimmaista oli ollut vain kaksi viikkoa hihnassa ennen kuin tulin tänne. Niiden jälkeen oma kauhukakara tuntuu harvinaisen tottelevaiselta ;) Tässäpä sitä opetellaan kärsivällisyyttä, eikä ole ollut yksi tai kaksi kertaa kun on pitänyt laskea kymme.. noh, sataan.
Eilen pelastus töiltäni saapui olkihattupäisen miehen muodossa. Kukas se tämä? Tummat aurinkolasit silmillä ja hihnojen päässä tepasteli kultsu ja labbis. Toisessa kädessä miehellä oli sikari. Kas, KURT! En ollut tunnistaa kun olen tottunut näkemään hänet koleassa säässä ja vain kultaisten kanssa. Pääsin treenaamaan hänen kanssaan ja voi pojat että oli mukavaa! Kaksi kertaa olen ollut kuunteluoppilaana ja nyt sain yksityistunnin. Ja kuten molemmilla kerroilla aikaisemminkin, treenien jälkeen olo oli intoa täynnä! Käytiin yhdessä vielä lounaalla ja sain hyviä vinkkejä tulevaisuuteen.
Stefanie ja Kurt nosti meidän treenit uudelle tasolle, ja selkeytti päätäni huimasti (..tai varmasti se selkenee kunhan olen taas sulatellut kaiken tämän). Kaikki vierailemani kouluttajat ovat olleet todella erilaisia, mikä on hyvä juttu. Tältä reissulta lähdin hakemaan sitä omaa tyyliäni, ja tunnen saaneeni jokaiselta jotain, enemmän tai vähemmän. Kotiuduttuani pääsen kokeilemaan näitä käytännössä, ja ehkäpä omat taitoni alkaa hioutumaan askel kerrallaan – pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti