Edellisen päivityksen seikkailu jatkui sateisessa Wienissä. Jouduttiin vaihtamaan asemalta toiselle ja tällä kertaa se tapahtui raitiovaunulla, ison kirkon slangilla ääntäen: sporalla. Matkan aikana sade ulkona yltyi yltymistään. Kun kulkupeli alkoi hidastamaan ennen pysäkkiä niin hetken kävi mielessä että jospa pysytäänkin visusti sisätiloissa. Pakko se oli kuitenkin jatkaa eteenpäin, joten tehtiin salamannopeat kaksi tiikeriloikkaa pysäkin katoksen alle. Vettä tuli kaatamalla, ja vain muutamassa sekunnissa minimonsuuni kasteli minut. Kaivoin pikapikaa teltan rinkasta (Kiiski samaan aikaan otti mallia muutamasta herrasmiehestä ja kiipesi pysäkin penkille sadetta pakoon – yhden penkillä seisovan miehen jalkojen väliin!) ja kääräisin itseni ja tavarapaljouteni Retki-kaavun uumeniin. Kyttyräselkäinen oranssi koirakaravaanari sai muutamia oudoksuvia katseita, mutta ainakin me pysyttiin kuivina! :)
Viimeisen junamatkan alettua olin ollut matkalla jo yli 20 tuntia, ja aikaa edellisiin yöuniin en uskaltanut edes laskea. Istuessani junanpenkille silmät alkoivat luppaamaan välittömästi, ja vaikka kuinka taistelin unta vastaan, huomasin kokoajan pilkkiväni. Muistan kuinka kuulin konnarin astuneen vaunuun lippuja tarkastaakseen ja ajattelin että nyt skarppaan, mutta kuitenkin vain pienen hetken päästä havahduin siihen kun konduktööri tökki minut hereille. Olin V-Ä-S-Y-N-Y-T.
Frauenkirchenin asemalta meidät tuli hakemaan Stefanie Gföhler – henkilö Ragweed’s labradorien takana. Sinä iltana vietin aikaa ympäristöön tutustuessa ja heti tilaisuuden tullen livahdin oman kolmioni master bedroomin kingsize-vuoteeseen, johon upposin kuin pumpuliin ja vaivuin syvään tiedostomattomaan tilaan.
Päivät täällä menee töitä paiskiessa ja vastalahjaksi saan asustaa aitassa ja einestää vapaasti jääkaapin (joka on varustettu TV-ruudulla?!) antimilla. Työpäivä alkaa 7:30 viemällä kolmen pentueen pennut ulos ja siivoamalla pentuetilat. Sen jälkeen on päivän kohokohta – aamupala. Kuin huippua kun saa syyä pullaa aamiaiseksi! :D Yheksän aikoihin alkaa päivän päätoimi. Sain kymmenen 7kk-13kk ikäistä nuorta labradoria koulittavaksi. Tehtävänä on opettaa perusjuttuja kuten seuraamista, paikallaoloa, muistilinjoja ja muuta pikkukivaa. Noista kymmenestä löytyy aikamoisia persoonia laidasta laitaan. Toinen saattaa mennä lukkoon pelkästä pahasta katseesta ja toiselle ei mene kaaliin ei sitten mikään. Tekemällä oppii :)
Fisu elää elämäänsä kennelkoirana ja pääsee treenailemaan silloin kun minulla on vapaa-aikaa. Kävelylenkit on hyvää treeniä myös, kun ympäröivät pellot kuhisee rusakoita ja jäneksiä. Iltaisin on helppoa treenata häiriön alla seuraamista, kun vemmelsääriä suihkii siellä täällä. Äskenkin pikaisesti laskettuna yhdeksän ristihuulta oli ruokailemassa läheisellä pellolla, kun käveltiin siitä ohi.
Täällä on tarkoitus viettää reilut pari viikkoa ja sitten onkin aika palata Pohjolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti