Vain puolentoistatunnin puksujunamatka rajan yli, ja vaikka maisemat ei muuttuneet radikaalisti, niin silti oli selvää että nyt ollaan toisessa maassa. Tuli henkisesti ontto olo. Uusi maa, uusi kansa, mitenkäs näiden kanssa tulee toimia? Olo meni onneksi ohi hyvin äkkiä, kun joku fellow traveler kysyi selvällä englanninkielellä, missä kohtaa kartalla ollaan. Olipa ihana tunne ymmärtää ja tulla ymmärretyksi!
Ollaan siis Belgiassa. Tarkemmin Bruggessa. Koska kello ei ollut vielä paljoa, heitin kamat hotellille ja lähdin kiertelemään kuuluisaa kaupunkia. Myös seuraava päivä meni kokonaisuudessaan palloillessa ympäriinsä. Välillä onnistuin tuttuun tapaan eksyttämään itseni, löytäen olinpaikkani taas hetken päästä. ”Jos et välitä missä olet, et ole koskaan eksyksissä.” Siinäpä vasta sopiva sanonta meikäläiselle.
Kiiski nautti pulujen ja kanaaleissa uiskentelevien sorsien ja joutsenten bongailusta ja sai taas monen monta ihailevaa katsetta ja rapsutusta. Jo Ranskassa sen hyvää käytöstä kehuttiin kaupungilla, juna-asemilla ja junissa. Niinhän se on, mahtava piski!
Brugge oli kuin olikin kaunis kaupunki, upeine kirkkoineen ja linnoineen kanaalien varrella. Kadut oli todella kapeita ja vanhat tiilitalot kauniisti koristeltuja. En yhtään ihmettele että se on suosittu turistikohde. Ja turisteja riittikin kasapäin, vaikka vielä ei ole edes sesonkiaika. Parin päivän aikana hevosten kavionkopse mukulakivetystä vasten tuli tutuksi, sillä ympäri keskustaa pyöri nonstoppina useita vossikoita. Illalla oli mukavaa kun kadut hiljentyivät ja saatiin kävellä vapaasti eteenpäin ilman että tarvitsi ohittaa ajotien puolelta hitaasti eteneviä eläkeläislaumoja. Siispä, kiva kaupunki, mutta ihmispaljous on ihan kanaalista.
Tyytyväisenä siis istun junassa kohti maaseudun rauhaa.. Sikäli mikäli sellaista enää Belgiasta löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti